No niin elikäs Mejä-treenejä on nyt parin viime päivän aikana otettu. Torstaina Topi & Lulu mäykkyset omistava Nina oli käynyt vetämässä Muskalle, Topille sekä Lululle jäljet, jotka perjantaina ajettiin ja samalla vedettiin sitten uudet jäljet lauantaille. Alla molemmista päivistä oma juttunsa:

Perjantain verijälki:

Muskalle vedetty jälki oli suora n. 100m pitkä ja tällä kertaa jäljellä oli pitkä vanhentumisaika n. 19 tuntia. Palkintona jäljen päässä oli jäniksen käpälä. Jäljelle mennessä oli neidillä taas vauhti päällä ja aluksi piti hieman rauhoitella. Sitten päästettiin jäljen alun makuulle haistelemaan, jota ihan mielenkiinnolla kyllä haistelikin. Melkoisen hukassa oli homma neidiltä ja jäljen alkupuolella sitten vaan hötkyili sinne tänne ja kulki paljon nokka pystyssä. Suurin piirtein jäljen puolessa välissä työskentely alkoi jo näyttää jäljestämiseltä ja Muska meni melko jälkitarkasti ja nopsaan eteenpäin. Kun saavuttiin jäljen loppuun, oli Muska selvästi riistasta kiinnostunut ja innostuikin siitä niin kovin, että tuli iloisesti pomppien metsästä takaisin tielle seuraten käpälää Ninan kädessä.

Lauantain verijälki:

Lauantainkin jälki oli suora n. 100m pitkä ja vanhentumisaikana n. 20 tuntia. Kävin viemässä loppuun taas samaisen jäniksen käpälän palkaksi ja sitten lähdettiinkin taas jäljestyshommiin. Melkoisen sähläykseksi meni tämänkin jäljen alku ja Muska poikkesi koko ajan toiselle puolen jälkeä. Otettiin sitten liina todella lyhyelle ja annoin apuja alussa neidille, että tajuaisi taas, että mistä on kyse. Siinä puolen välin paikkeilla se lamppu sitten syttyikin pikkumonsterin aivoissa ja neiti alkoi jäljestää kuin vanha tekijä. Nenä pysyi hienosti maassa ja neiti meni hyvin jälkitarkasti, eikä poikennut jäljeltä. Liinaa pystyi tässä vaiheessa sitten antaa enemmän, eikä vauhdissakaan ollut moittimista. Jäljen loppuun tullessa Muska tutki taas käpälää ja otti sen suuhun ja pudotti sen sitten pian taas alas. Jotain on varmaan haku ja pk-jälki harjoituksistakin sitten jäänyt päähän koska neiti lähti koheltamaan jäljen lopun kaadolta tasan tarkkaan niitä jälkiä pitkin mitä pitkin minä olin käpälän käynyt tuomassa kaadolle :D. Olin tähän lauantain jälkeen, varsinkin jäljen loppuun, erittäin tyytyväinen. Neiti näytti tajuavan mitä siltä oikein halutaan ja työskenteli todella hienosti. Nyt vain lisää harjoittelemaan niin eiköhän neiti vielä jäljestyksen jalon taidon opi mallikkaasti hoitamaan :).

Topi ja Lulu jäljestivät tapansa mukaan hienosti jälkensä alusta loppuun ja niiden työskentelyä oli kiva katsoa, varsinkin Lulun, joka meni jäljellä kuin ohjus :)! Siinä jo näki paremmin miten jälki hoidetaan ja olihan se tietysti kiva katsella miten mäyräkoira on kuin luotu verijäljelle jäljestämään ja kuinka koira nautti hommasta. Suuret kiitokset Ninalle treeniseurasta, neuvoista ja jälkien vetämisestä!! Otetaan taas jälki-treenejä kun aikaa liikenee!